*

Riku Österman "Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään."

Viestinnän eriytyminen - mitä todellisuutta sinä elät?

Viestintämenetelmien kirjo on kasvanut valtavasti. Vielä kolmesataa vuotta sitten ei ollut muuta kuin kasvokkain puhuminen ja kirjeiden kirjoittaminen. Sitten tuli painettu sanomalehti, sähkösanomat ja puhelin. Radio oli iso murros sata vuotta sitten, mutta silti pientä verrattuna siihen, mitä on tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana: On tullut televisio, matkapuhelin, puheposti, tekstiviesti, ja tukku sosiaalisen median verkkopalveluita.

Samalla ihmisten viestintätapojen erot ovat kasvaneet huimasti. Samalla kun osa ihmisistä viettää tuntikausia päivästään viestien toisten kanssa sosiaalisen median avulla, osa taas viestii, jos viestii, perinteisillä tavoilla. Tällä on syvällisiä vaikutuksia. Todellisuuskokemukset voivat eriytyä. On täysin mahdollista, että kaksi ihmistä viettää suurimman osan päivästään yksin kotona, joista kuitenkin toinen tuntee jatkuvaa voimakasta yhteisyyttä samalla kun toinen kokee yksinäisyyttä.

Ikäpolvien erot selittävät viestintätottumuseroja. Mutta ne eivät ole koko totuus. Tämä tilastokeskuksen tilasto kertoo, kuinka monet käyttävät internettiä, ja kuinka kasvu on suurinta vanhemmissa ikäryhmissä.

Mikä muu kuin ikäerot voi selittää viestinnän eroja? Näyttää siltä, että läheisillä ihmisillä on kasvava merkitys. Ihmiset oppivat, jos oppivat, uudet viestintämenetelmät läheisiltä ihmisiltä. Tai sitten uteliaisuuttaan itse perehtymällä.

Viestinnän erot ovat uuden median "lukutaidossa", käyttömäärissä ja kokemuksen rikkaudessa. Ensimmäiset merkit eriytyneistä todellisuuskokemuksista näkyvät jakamisen kulttuurin idean ympärillä käytävästä arvokeskustelusta. (kts. esim. Onko Sosiaalinen Media Ideologista Hömppää?) Jotkut ovat niin syvällä jakamisen kulttuurissa, että he pitävät kaikkea avoimmuutta, WikiLeaks mukaanlukien, kannatettavana. Toiset taas ovat vaistomaisen huolissaan ja vaivautuneita uusista avoimmuuden ideoista.

Tulevaisuus on paljon kiinni siitä, jatkuuko uusien viestintätapojen innovaatio yhtä vauhdikkaana kuin se on ollut pari viime vuosikymmentä. Jos jatkuu, tulemme kokemaan uusia hienoja tapoja olla yhteydessä toisiimme. Mutta samalla todellisuuskokemusten ero jyrkkenee entisestään.

Mikä on Suomen valtakunnanmedioiden mielipidejohtajien suhtautuminen viestinnän innovaatioihin? Toivotaanko, että viestintämaailma vakiintuisi nykysijoilleen, vai toivotetaanko innovaatiot tervetulleiksi? Entäpä koulu? Saavatko lapset yhtäläiset valmiudet rikkaaseen viestintään nykyopetuksella?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat