*

Riku Österman "Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään."

WikiLeaks on läpinäkyvän yhteiskunnan airut, hyvässä ja pahassa

  • Vankila, joka on suunniteltu Jerery Benthamin Panopticon-idean mukaan. [2]
    Vankila, joka on suunniteltu Jerery Benthamin Panopticon-idean mukaan. [2]

Yhdysvaltain reaktio tuoreimpiin WikiLeaks -paljastuksiin on ollut erittäin voimakas. WikiLeaks on toki julkaissut varastettuja asiakirjoja, mikä on paheksuttavaa. Mutta on aika hätkähdyttävää leimata WikiLeaks terroristijärjestöksi, jos se ei ole varsinaisesti rikkonut toiminnallaan lakia. Julian Assange oli CNN:n mukaan Interpolin Most Wanted-listalla. Kuinkahan monta raiskaussyytettyä (tai epäiltyä) tällä listalla on? Miksi Yhdysvallat reagoi näin voimakkaasti? Olisikohan kyse siitä, että luottamuksellisen viestinnän julkaisu nolaa Yhdysvallan diplomaattieliitin, tekee heistä vähemmän "eliittiä"? Mielestäni kaikkein kauaskantoisinta tässä WikiLeaks-jupakassa on se, että se on iso askel kohti läpinäkyvää yhteiskuntaa (engl. Transparent Society), jossa eliitin ja tavallisten kansalaisten välinen suhde mullistuu.

 

Läpinäkyvän yhteiskunnan käsite on ollut jo jonkin aikaa yleisessä keskustelussa. Bruce Sterling lanseerasi vuonna 1980 kirjassaan Artificial Kid ajatuksen, että halvat ja tehokkaat kamerat voivat tallentaa ihmisen koko elämän, ja luoda siitä mediaa, viihdettä muille. David Brin lanseerasi vuonna 1996  Wired-artikkelissaan [1] käsitteen "Transparent Socety" kuvaamaan yhteiskuntaa, jossa valvontakamerat ovat läsnä kaikissa julkisissa tiloissa, ja joiden lähettämää kuvamateriaalia kaikki voivat katsoa ja hyödyntää. Brin kertoo, kuinka Englannissa on valvontakameroilla saatu merkittäviä tuloksia rikosten vähentämisessä, ja kuinka niiden määrä on jatkuvassa kasvussa. Brin ennustaa, että on vain ajan kysymys, ennen kuin valvontakameroita on kaikissa julkisissa paikoissa kaikissa länsimaissa. Mielestäni läpinäkyvän yhteiskunnan trendi ei liity ainoastaan valvontakameroihin, vaan yleisemmin kaikkeen informaatioteknologiaan. Läpinäkyvän yhteiskunnan trendi johtuu pohjimmiltaan siitä, että teknologia, jolla lähes kenestä tai mistä vain voi saada lähes mitä vain tietoa, tulee koko ajan halvemmaksi, ja yhä useamman ihmisen ulottuville. Näin ollen ei vain valtiolliset tiedustelupalvelut, vaan myös rikollisjärjestöt ja oikeastaan ihan mattimeikäläiset alkavat saada käsiinsä kaikenlaista tietoa, myös tietoa, jota ei oltu tarkoitettu julkiseksi.

 

Läpinäkyvä yhteiskunta uhkaa suurien organisaatioiden, kuten Yhdysvaltain liittohallituksen, yksityisyyttä, mutta se uhkaa aivan samalla tavalla myös ihan tavallisten ihmisten yksityisyyttä. Google on onnistunut järkyttämään lukuisia ihmisiä kerätessään laajaa valokuvamateriaaliaan StreetView -palvelua varten. Palvelussa ihmisten kasvot ja autojen rekisterikilvet on sumennettu. Onkohan Googlella itsellään kuitenkin edelleen alkuperäinen tieto hallussaan jollakin serverillä? Entäpä jos joku muu on keräämässä samanlaista materiaalia? Entäpä sitten kuluttajien sähköinen asiointi, ja sen jättämät informaatiojäljet? Toki Internetissä voi tehdä monia asioita anonyymisti, mutta sähköinen kaupankäynti ja sosiaalinen media on tehnyt yhä suuremmasta osasta Internet-käyttöä henkilöön helposti liitettävää. Facebook keräsi huolestuttavasti Beacon -palvelussaan kaikista käyttäjistä tietoa heidän ostoksistaan ja palvelukäytöstään, ei vain omalta sivustoltaan, vaan myös useiden kumppaneiden sivustoilta. Onneksi Facebook on nyttemmin vetänyt Beacon-palvelun pois.

 

Väitän, että läpinäkyvä yhteiskunta on sekä hyvä että huono, ja ennen kaikkea vääjäämätön. On hyvää, kuinka yhteiskunnan läpinäkyvyys auttaa rikosten selvittämisessä, niinkuin David Brin artikkelissaan havainnollisesti kuvaa. On myös hyvä, että tulevaisuudessa yhä useammin totuus voittaa, ja esimerkiksi sotarikoksia ei voi enää jatkossa vaieta ainiaaksi unholaan. Autoritääristen valtioiden on aina vain vaikeampaa kokonaan estää kansalaisiaan saamasta tietoa asioiden todellisesta tilasta, tai ilmaisemasta mielipiteitään. Avoimmuus vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Silti, läpinäkyvä yhteiskunta ei ole visio paremmasta. On hyvin vaikeaa tietää ja kontrolloida, mitä kaikkea henkilökohtaista tietoa Googlella ja Facebookilla on käyttäjistään. Ihmiset voivat entistä paremmin saada selville toisistaan asioita, jotka oli tarkoitettu pysyvän salassa. Tätä tietoa voidaan käyttää auttamiseen, mutta myös kiusaamiseen. Läpinäkyvä yhteiskunta ei ole visio paremmasta, eikä se ole myöskään vältettävä uhkakuva. Läpinäkyvä yhteiskunta on vääjäämätön kehityksen suunta, johon on sopeuduttava.

 

Miksi väitän, että läpinäkyvä yhteiskunta on vääjäämätön? Huolimatta laajojen organisaatioiden parhaista pyrkimyksistä, huomaamme ei-toivottuja tietovuotoja kaikkialla. Yhdysvaltojen liittohallitus vuotaa tahatta satojatuhansia luottamuksellisia dokumentteja. Harvoin kukaan matkapuhelinvalmistajista pystyy lanseeraamaan uutuusmallin ilman, että siitä olisi vuotanut tahatta ennakkotietoa ennen julkaisupäivää. Tämä johtuu siitä, että nykyisenä digitaalisena aikana tieto kopioituu ja siirtyy niin helposti ja niin useita eri reittejä, että kaikkien mahdollisten reittien tukkiminen on mahdotonta. Edes tietoverkkojen täydellinen sulkeminen ei auta. Hallitusten työntekijät unohtavat kannettavia tietokoneitaan lentokentille jne.. Ei tarvita kuin yksi yksittäinen ihminen tuhansien joukosta, jonka mielestä informaatiota ei tarvitse pitää luottamuksellisena, tai joka on erittäin huolimaton, ja tieto vuotaa.

 

Läpinäkyvä yhteiskunta mullistaa monia nyky-yhteiskuntajärjestykseen kuuluvia asioita. Läpinäkyvyys demokratisoi uudella tavalla. Kaikilla on mahdollisuus perehtyä kaikkiin yhteisiin asioihin, ja ottaa kantaa niin, että näkemykset ovat muiden luettavissa. Tämä johtaa uudenlaisten avoimien järjestöjen esiinmarssiin. Nämä järjestöt ovat tehokkaita vallan vahtikoiria, ja haastavat perinteiset puolueet, ja niiden perinteiset suljetut tavat tehdä politiikkaa. Läpinäkyvyydellä on erittäin syvällinen vaikutus yksilön suhteeseen yhteisöönsä. On erittäin vaikea pysytellä lähes tuntemattomana. Melkein kaikesta mitä tekee sosiaalisissa tilanteissa, voi jäädä jälki nettiin. Jokainen Matti Meikäläinen joutuu hyväksymään sen, että kaikissa työelämän tilanteissa muut voivat hakea netistä tätä Mattia koskevaa tietoa, ja odottavat myös silloin löytävänsä sitä.

 

Monet kokevat läpinäkyvän yhteiskunnan ajatuksen erittäin epämiellyttävänä, suorastaan Orwellilaisena uhkakuvana. Mutta vaikkakin yksityisyyttä kannattaa yrittää suojata, kannattaa myös pitää mielessä, että läpinäkyvyydellä voidaan saavuttaa paljon hyvää. David Brin tuo esiin rikollisuuden vähentämisen. Samaa lähestymistä voitaisiin soveltaa myös kiusaamisen vähentämiseen kouluissa. Jos käytävillä ja pihoilla olisi valvontakamerat, joiden kuvamateriali tallennettaisiin, kaikki koulun alueella tapahtuvat kiusaamiset voitaisiin selvittää. Tämä toimisi todennäköisesti tehokkaana ennaltaehkäisykeinona.

 

Voidaanko yksityisyyttä turvata meitä väistämättä odottavattassa läpinäkyvässä yhteiskunnassa? David Brinin mukaan voi. Tämä saavutetaan, jos yksityisyys tunnustetaan universaaliksi arvoksi, joka voidaan kirjata esim. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, ja toteuttaa kaikissa laeissa. Brin ehdottaa myös paradoksaalista ratkaisua - mahdollisimman suuri avoimmuus voi olla paras yksityisyyden tae. Olisi väärin rajata täydellinen läpinäkyvyys vain valtioillisille tiedusteluorganisaatoille. Tämä on juuri Orwellilainen uhkakuva pahimmillaan, kuka voi silloin valvoa valvojia? On parempi antaa kaikille pääsy kaikkeen tietoon, myös siihen, kuka on hakenut mitäkin tietoa mistäkin. Tällöin myös kaikki yksityisyyden loukkaukset voidaan selvittää. Itse en ole varma tästä Brinin ratkaistusta, mutta minulla ei ole parempaakaan ehdotusta.

 

Teini-ikäiset ja kaksikymppiset ovat netissä luonnostaan avoimia, he hyväksyvät, että kaikki voivat tietää toistensa asioista paljon. Läpinäkyvässä yhteiskunnassa jokaisen pitää ottaa minäkuva omaan hallintaansa. Sen sijaan, että jättäisi itseään koskevat nettihakutulokset sattuman varaan, on paikallaan aktiivisesti julkaista itsestään sellaista tietoa, jonka haluaakin olevan esillä. 

 

Viitteet

 

[1] David Brinin Wired -artikkeli vuodelta 1996: http://www.wired.com/wired/archive/4.12/fftransparent.html

 

[2] Kuva - Jeremy Bentham kehitti 1700-luvulla idean Panopticon-vankilasta, jossa vartija voi tarkkailla mitä tahansa selliä, mutta vangit eivät tiedä, että heitä tarkkaillaan - http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Hyvä kirjoitus.
Avoimuus mahdollistaa demokratian toteutumisen paremmin ja kuten kirjoitit, ei tiedon jakamista pysty estämään. On erittäin tärkeää turvata yksityisyyden suojaa ja sananvapautta, että kansalaiset uskaltavat ottaa kantaa yhteisiin asioihin ja läpinäkyvyys toteutuisi, kun kansalaiset ottava asioista selvää.

Mediamonopolit murtuu ja se tietää meteliä, sillä valtiaat eivät helposti luovuta saavutettua valtaansa sosiaaliselle medialle.

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Kiitos Petri, hyvä pointti tuo mediamonopolien murtuminen.

Toimituksen poiminnat