*

Riku Österman "Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään."

Miten sinä haluaisit antaa kehitysapua?

Nykyinen valtiollisen kehitysavun toimintamalli jättää toivomisen varaa. Apua maksetaan tahoille, jotka raportoivat varojen käytöstä riittämättömästi. Suomi on sitoutunut joidenkin valtioiden pitkäjänteiseen tukemiseen, osaksi suoraan budjettituen kautta, samalla kun näissä maissa paljastuu laajamittaista korruptiota. Suomi rahoittaa monia YK:n rahastoja ilman, että rahoja olisi korvamerkitty halutun kaltaisten kehitysohjelmien tai –hankkeiden läpivientiin. Kahdenvälisessä kehitysavussa suomalaisen osaamisen vienti tuntuu joskus olevan tärkeämpi tavoite kuin se, että toimenpiteet valittaisiin köyhyyden poistamisen kannalta optimaalisesti.

Ero on suuri, kun tilannetta verrataan esimerkillisimpiin kansalaisjärjestöihin kuten Plan International (http://www.plan.fi/) tai Kiva (http://www.kiva.org/). Soisin, että maksaisin vähemmän valtiolliseen kehitysapuun meneviä veroja, jotta voisin kanavoida enemmän varoja suoraan avunsaajille Planin tai Kiva:n kautta. Valtio voisi harkita myös kansalaisten sitouttamista kehityskohteiden valintaan myöntämällä heille kehitysavun ostoseteleitä, jotka kansalaiset saisivat itse sijoittaa valtion hyväksymiin kehitysapukohteisiin.
Kehitysyhteistyöpiirakka.png

(lähde: Ulkoasiainministeriö) 

Suomen valtion kehitysyhteistyöbudjetti viime vuodelle oli 845,5 miljoonaa euroa [1]. Se vastaa 0,44 prosenttia bruttokansantuotteesta, jääden melko kauaksi asetetusta 0,7 prosentin tavoitteesta. Tälle vuodelle on suunniteltu 916 miljoonan panostus, 0,46% bruttokansantuotteesta.

Kehitysapu on hyvä asia, oikein suunniteltuna se tuottaa paljon inhimillistä hyvinvointia maailman köyhille. Toivonkin, että suomalaiset antaisivat enemmän kehitysapua.

Mutta onko valtio ja ulkoasiainministeriö paras taho päättämään kaikkien puolesta, mihin tarkoituksiin kehitysapuvarat tulisi käyttää? En väitä, että ulkoasiainministeriö epäonnistuu tässä tehtävässä, tai tuhlaa paljon rahoja hallintoon. Mutta päätökset siitä, mihin hankkeisiin rahat sijoitetaan, on virkamiestyötä. Poliittisesti laadittu Kehityspoliittinen ohjelma [2] sisältää ainoastaan suuntaviivoja, ja yleisen tason tavoitteita kuten köyhyyden poistaminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Keskeisimmät poliittiset toimenpidevalinnat liittyvät ainoastaan siihen, kenen kanssa yhteistyötä tehdään.

Ulkoasiainministeriön ja muiden kehityspolitiikkaa toteuttavien valtion tahojen toiminnan tuloksellisuutta seurataan Kehityspoliittisessa toimikunnassa. Sielläkään ei kuitenkaan pystytä arvioimaan ruohonjuuritason toiminnan onnistumista. Toimikunnan laatima selvitys ”Suomen kehityspolitiikan tila 2008” [3] antaa hyvän kuvan siitä tarkkuustasosta, jolla toiminnan tuloksellisuutta pystytään arvioimaan. Epäkohdat, kuten suomalaisuuden suosimisen aikaansaamat ongelmat, ja Tansanian valtion budjettituen kyseenalaisuus korruptiolöytöjen valossa, nostetaan hyvin esille. Mutta käytössä ei ole mittareita, paljonko rahalla syntyi köyhyyden vähenemistä.

Tähän verrattuna mm. Plan Internationalin [4] toiminta erottuu dramaattisesti edukseen. Sen vastapainoksi, että sitoutuu rahoittamaan kummilasta kahdellakymmenelläviidellä eurolla kuukaudessa, saa kirjeissä suoraa tietoa kohdealueelta, kuinka varoja on käytetty olojen kohentamiseen, ja kuinka oma kummilapsi voi.

Toinen ilahduttava toimija on Kiva [5], joka tarjoaa kehitysmaiden yrittäjille korottomia mikrolainoja. Lahjoittaja voi itse lukea lainahakemuksia, ja päättää, kenelle ja kuinka paljon haluaa antaa tätä korotonta lainaa. Kivan lainat ovat erittäin haluttuja, ja niiden takaisinmaksuaste hipoo sataa.

Kun Planin ja Kivan toiminnan läpinäkyvyyttä vertaa valtiolliseen kehitysapuun, ero on kuin yöllä ja päivällä. Tuntuu ikävältä maksaa veroja valtionhallinnon kehitysavun rahottamiseen, kun ei voi itse vaikuttaa näiden rahojen käyttöön, ja tieto siitä, kuinka hyvin rahat tuli käytettyä, on hyvin ylimalkaista. Näen kaksi mahdollista ratkaisua tilanteen parantamiseksi.

Ratkaisu 1. - Voidaan keventää valtion verotusta kehitysavun osalta, ja jättää kansalaisten päätettäväksi, kuinka paljon ja mihin tarkoituksiin he haluavat rahojansa sijoittaa.

Ratkaisu 2. - Voidaan pyrkiä kanavoimaan valtion kehitysapu vain sellaisiin hankkeisiin ja ohjelmiin, jotka tarjoavat yksityiskohtaista tietoa esim. netissä siitä, kuinka varoja käytetään ja mitä niillä saadaan aikaan. Kansalaisille voitaisiin myöntää kehitysavun ostoseteleitä, joita saisi käyttää valtion valitsemien hyväksyttyjen kehitysapuohjelmien rahoittamiseen.

Lähteet:
[1] Valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2007 - http://tinyurl.com/vtpk2007
[2] Kehityspoliittinen ohjelma 2007 - http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=103136
[3] Suomen kehityspolitiikan tila 2008 - http://tinyurl.com/skpt2008
[4] Plan Suomi - http://www.plan.fi/
[5] Kiva - http://www.kiva.org/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Lotta Roti (nimimerkki)

Todella hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä. Ei oikeastaan muuta lisättävää :)

RÖ: Kiitos Lotta!

V.J.Suksi (nimimerkki)

kertomalla faktan;varallisuutta syntyy ainoastaan työtä tekemällä,6 päivää viikossa aamusta iltaan!!
Sama sääntö pätee afrikassa,aasiassa,amerikassa ja jopa suomessa,,mikään muu ei auta kuin ahkeruus ja kova työnteko että syntyisi varalllisuutta !

RÖ: Ahkeruus on kannatettava asia, mutta ei suojaa malarialta tai muilta epidemioilta. Kyllä malarian ehkäisy ja koulutus auttavat olemaan ahkerampia sen sijaan että laiskistaisivat.

Käyttäjän juhopaavola kuva
Juho Paavola

Hyvä avaus tärkeästä asiasta! Tuskin minkään asian ympärillä on yhtä paljon hurskastelevaa 0-puhetta, erilaista tekopyhyyttä, ymmärtämättömyyttä niin syistä kuin seurauksistakin sekä erilaisia harhaluuloja kuin kehitysavusta. Koko asia ylipäätään on maahanmuuton ongelmiin verrattavissa oleva tabu.

Ensimmäinen väite on yleensä se että määrä olisi olemattoman pieni. Tämä asia ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa vaan ns. kehitysavun ja siihen suoraan rinnasteisen avun määrä valtion budjetissa oli viime vuonna muistaakseni 949 000 000 euroa. Se on noin 7% valtion tuloverojen määrästä. Kepulaiset ja kokkelit ovat myös korotelleet tätä määrää joka vuosi, ilmeisesti saadakseen jotain moraalisäteilypisteitä omiltaan.

Kokoomuksen ja kepun ministerit evät ole kuitenkaan olleet niin tyhmiä että olisivat suoraan sanoneet: sorry pölkkypäät, nyt on rahat loppu, maataloustukiaisia / yritystukiaisia / työttömyyskorvauksia ei makseta loppuvuodesta vaan rahat lähetetään Afrikkaan. Ei vaan he jättävät tämän sanomisen heidän jälkeensä tuleville hallituksille, ottaahan hallituksemme juuri parhaimmillaan jättivelkaa jonka suuruus tullee jättämään amerikan velankin asukasta kohden taakseen.

Nämäkin puolueet heijastavat kuitenkin keskimäärin varsin heikkolahjaista kansaamme; parempi ottaa velkaa kuin tehdä työtä ja säästää. Luottokortit tapissa velkasoffalla on hyvä pikku pöhnässä röhkiä, ja parantaa maailmaa. Eikö kuitenkin olisi parempi että jokainen velkaantuu niin kuin itse, omilla päätöksillään, ja ne jotka eivät halua sitä tehdä eivät myöskään joutuisi maksumiehiksi niin kuin nykyään?

Pahinta asiassa on kuitenkin lapsillemme sälytetty valtava velka, eikä heillä olekaan mielestäni vastuuta sen maksamiseen. Kepulaisten maat ja metsät on helppo kansallistaa mutta miten saamme velkaa ottaneet kokoomukset vastaamaan lainoista omaisuudellaan, se onkin uuden vuosikymmenen tärkeä kysymys.

RÖ: Velkaa pitää tosiaan maksaa pois, mutta ehkä mieluummin hyvinä aikoina. Valtionkonttori lausui tuossa vielä nelisen vuotta sitten, että velkojen poismaksu ei silloin ollut ajankohtaista. No, nyt taantuman iskiessä se ei ainakaan ole ajankohtaista. Katsotaan miten Suomea lykästää tänä vuonna kun mennään markkinoille myymään valtionvelkapapereita.

Juha Väänänen (nimimerkki)

Mieluiten kohdemaahan ja valvotusti.
Koska nykyinen systeemi suomeen lottovoittajaksi on väärentävä. Ja varsinkin perheenyhdistämisen kautta. Paljon tulee ahkeria turvapaikanhakijoita (aasia etc), mutta sen pahan sanan sanominen eli jämät tulevat varsinkin somaliasta.
Taustoja ei tarkasteta etc.. Tuota kuvaavan pilapiirroksen takia Kari Suomalainen sai potkut HS:stä.

Oikeastaan koko systeemi on ihan nurin niskoin.

Kuka sen avaa?

RÖ: Siitä ollaan samaa mieltä, että kehitysapu on parhaimmillaan ihmisten omissa kotimaissaan. Yritetään vähentää epätoivoisen muuttoliikkeen painetta. Mutta en nyt kommentoi maahanmuuttokritiikkiä. Olen näkemyksiäni jakanut aikaisemmin blogissani, muistaakseni marraskuussa.

Ano Nyymi (nimimerkki)

"Miten sinä haluaisit antaa kehitysapua?"

Lähettäisin ainakin afrikkaan pirusti kortsuja ja sterilisaatioita tekeviä lekureita.
Vielä jos olisi pilleri joka lisäisi työhaluja niin niitä kans samaan konttiin...

RÖ: Tutkitusti syntyvyyttä pudottaa parhaiten (1) naisten itsenäistyminen ja koulutus, sekä (2) parantunut terveydenhuolto. Molemmat kannatettavia asioita.

Käyttäjän juhopaavola kuva
Juho Paavola

RÖ: Velkaa pitää tosiaan maksaa pois, mutta ehkä mieluummin hyvinä aikoina.

Pointtini oli siinä että velkarahaa ei missään tapauksessa pitäisi lapioida erilaisiin vastikkeettomiin hankkeisiin kuten kehitysapu on.

Tutkitusti syntyvyyttä pudottaa parhaiten (1) naisten itsenäistyminen ja koulutus, sekä (2) parantunut terveydenhuolto. Molemmat kannatettavia asioita.

Jostain syystä maissa jotka ovat ottaneet eniten vastaa tätä ns. kehitysapua homma ei ole lainkaan hanskassa, kun taas monet kehitysmaat ovat nousseet pois väestöräjähdyksen kurimuksesta vähäisellä kehitysavulla. Tästäkin voi päätellä ettei nykymuotoinen apu oikein toimi vaan on paremminkin korruptoiva kehityksen este.

RÖ: Osittain samoilla linjoilla ollaan, vaikka itse näen nykymuotoisessa avussa jotain hyvääkin. Pitää sitä kuitenkin parantaa, nykyiseen toimintatapaan ei voi olla tyytyväinen. Kakkospointtisi on hyvä havainto.

Ana María Gutiérrez Sorainen (nimimerkki)

Riku, kiitos hyvästä ja laadukkaasta kirjoituksesta. Kehitysyhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Suomessa on muitakin isoja ja pieniä kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät kehitysyhteistyötä todella hyvin. Esimerkiksi http://www.solidaarisuus.fi/
Solidaarisuudella on projekteja mm. Karjalassa ja jopa Somaliassa.

RÖ: Kiitos Ana Solidaarisuus-vinkistä. Tietoa hankkeista löytyi netistä ihan mukavasti ja osallistumistapojakin oli tarjolla useita.

hantta (nimimerkki)

Mielenkiintoinen kirjoitus Riku. Ratkaisu 1. Jos kansalaiset saisivat päättää niin pelkäänpä pahasti että kehitysapu vähenisi erittäin paljon. Ratkaisu 2. Kyllä me nykyäänkin saamme paljon tietoa kuinka monissa paikoissa kehitysapua käytetään, mutta se ei vaan yksinkertaisesti pidä paikaansa, ikävä kyllä.

RÖ: Mielestäni olisi hyvä asia, että kansalaiset saisivat päättää, paljonko kehitysapua maksetaan. Olisiko se sinun mielestäsi hyvä vai huono asia? Jos kansalaiset eivät ole oikeita ihmisiä päättämään kehitysavun määrästä, ketkä ovat mielestäsi parempia?

Huolestuttavaa, että kehitysavun perillemenosta on jaettu paikkansapitämätöntä tietoa. Onko sinulla tietoa tällaisista tapauksista, joita voisit mainita?

Lasse Laaksonen (nimimerkki)

Suomen tärkein kehitysavun muoto on oman historiansa viestittäminen. Me olemme jo antaneet kehitysapumme, paljon enemmän kuin mikään muu kansa.

- Satojen vuosien veronmaksu Ruotsille ja Tanskalle
- Hirvittävät sotaväenotot Ruotsin hyväksi; lähes kaikki miehet tapettiin, mitä jostain syystä eivät muista ruotsalaisuuden päivästä kiimaantuneet tai Kaarle XII-kapakassa riekkujat, jotka siis juhlivat sitä, että isäntä tappoi melkein kaikki renkinsä, tyhmät tsuhnat.
- Karjalaisten evakkojen asuttaminen
- Laatutyövoiman lahjoitus Ruotsille
- Sotakorvaukset venäläisille
- Pakkoruotsituslaitos ruotsalaisten hyväksi
- Ahvenanmaan rasismi suomalaisia vastaan ja sen jatkuva tukeminen valtion varoilla
- UMTS Saksasta
- Kansallisvarallisuuden lahjoittaminen Ruotsille
- jne.

Nuo kapitalisoituina ja taas takaisin menovirraksi laskemalla Suomi antaa kehitysapua10 miljardia euroa joka vuosi. Virallinen luku, joka unohtaa nuo kaikki hirvittävät koettelemukset on 1 miljardi. Sekin on paljon, kun vertaa vaikka (surkeaksikin haukutun) Tekesin menoihin, joilla pitäisi panna oma kansakunta kuntoon.

RÖ: Sinulle kehitysapu voi olla kansakuntien välinen tasa-arvokysymys. Minun mielestäni kehitysapua ei pitäisi nähdä kansakuntien, vaan yksilöiden välisenä asiana. Nykysuomalaiset ovat hyväosaisia. Siitä on kiittäminen aikaisempia sukupolvia. Hyväosaisena minusta on kohtuullista ja oikein auttaa köyhyyden poistamisessa maailmasta. Se ei ole aikaisempien sukupolvien muistolta pois. Haluan vain varmistaa, että kehitysapuun maksamani rahat käytetään oikeaan köyhien auttamiseen. Nykysysteemissä tästä ei ole mitään varmuutta, pikemminkin on syytä epäillä, että osa rahoista valuu Euroopassa koulutetun Afrikan eliitin taskuihin.

hantta (nimimerkki)

Riku kommentti 8. 1. Minusta on hyvä asia jos kansalaiset saisivat päättää. 2. Moni Afrikan maa on virallisesti ilmoittanut minne kehitysapu rahat ovat meneet, mutta kyllä varmasti tiedät että melkein aina suuri summa rahaa "katoaa" paikallisten politikkojen taskuun.

RÖ: kohtasi 2. - tästä syystä arvostankin eniten sitä apua jota Plan ja Kiva harjoittavat. Nämä järjestöt näkevät vaivaa informoidakseen lahjoittajia (=minua) siitä, miten yksilöillä kohdemaissa menee, ja kertoakseen mahdollisimman yksityiskohtaisesti, mitä lahjoittamillani (tai lainaamillani) rahoilla ollaan tehty tai aiotaan tehdä juuri näiden ihmisten hyväksi.

Toimituksen poiminnat