*

Riku Österman "Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään."

Pysäytetään protektionismi!

Proetectionism.jpg

Kannatan elvytystä. Tässä kirjoituksiani aiheesta: - linkki1 - linkki2 - linkki3. Olenkin tyytyväinen hallituksen tuoreeseen ehdotukseen, jossa elvyttävät toimet ovat voimakkaasti mukana. Olen myös hyvilläni, että lähes kaikki suuret kansantaloudet maailmassa ovat päättäneet elvyttää, sillä vientiteollisuutemme hyötyy kaikkien elvytyksestä, ei vain Suomen.

Kolikolla on kuitenkin väistämätön kääntöpuoli. Suuret elvytysbudjetit herättävät intohimoja rahojen käytöstä. Elvytysrahat voi käyttää oikein tai väärin. Elvytyksen pitäisi olla kohdennettua, nopeasti vaikuttavaa, ja tilapäistä. Toisin kuin usein luullaan, hyvää elvytystä ei ole se, että turvataan työpaikkoja, vaan se, että lisätään rahan kiertoa taloudessa. Jos rahan kierron lisäämisessä onnistutaan hyvin, elvytyksellä on kerrannaisvaikutuksia, jossa lisääntynyt kulutus turvaa enemmän työpaikkoja kuin se, mitä suoralla valtion tukemalla palkanmaksulla sinänsä saavutetaan.

Kun lukee elvytyspakettien sisältöä niin Suomessa kuin Amerikassakin, huomaa, että puurot ja vellit menevät sekaisin. Mitä tilapäisyyteen tulee, elvytysruiskeiden lisäksi samaan syssyyn päätetään myös kauaskantoisesta rahankäytöstä. Esimerkkinä tästä on työnantajan KELA-maksun poisto, joka on suunniteltu pysyväksi. Vielä huolestuttavampaa on se, että kotimaisia työpaikkoja halutaan suojata protektionistisin toimin. Halutaan varmistaa elvytysrahojen pysyminen tiukasti maan sisällä, mikä kyllä on ymmärrettävää. Mutta, jos samalla vahingoitetaan maailmankauppaa, se vaikeuttaa koko maailman toipumista taantumasta. Amerikassa tilanne on kärjistynyt jo ikävämmäksi (linkki), mutta Suomessakin Jouko Skinnarin lausunto (linkki) heijastaa tätä näkökulmaa.

Jos naiviisti olettaisimme, että vain Suomi huolehtisi erityisesti rahojen pysymisestä kotimaisilla yrityksillä, olisivat kaikki suomalaisuutta suojelevat toimet pelkästään hyödyksi suomalaisille. Mutta näinhän siinä ei tule käymään. Yhden valtion protektionistiset toimet provosoivat muita vastavetoihin. Edellisessä suuressa globaalissa lamassa Amerikan johdolla tehtiin suurta vahinkoa kaikille kansantalouksille protektionistisillä tuontitulleilla.

Tässä asiassa meidän tulisi kuunnella taloustieteilijöitä. Poliittisesta katsantokannasta riippumatta taloustieteilijät ovat yksimielisesti tulleja ja muita protektionistisia toimia vastaan. (linkki) Näin oli asia Amerikassa jo edellisessä lamassa kun taloustieteiljät laativat vetoomuksen kongressin protektionistista Smoot & Hawley actia vastaan (linkki). Erityisen rankasti protektionismistä kärsisi Suomen kansantalous, joka on voimakkaasti viennistä riippuvainen. Puu- ja paperialan tuotanto oli joulukuussa yli 30% pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Miten kävisi suomalaisten paperitehtaiden, jos suomalaiselle paperille asetettaisiin tullit tärkeimmissä vientimaissa?

Hyödyllisempää kuin suomalaisten elvytysrahojen mikro-ohjaaminen 100%:sesti Suomeen olisi huolehtia EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla, että vapaakaupan hyödyt pysyvät kirkkaana mielessä taantuman kurimuksessa, ja ettei protektionismin pirulle anneta pikkusormea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kansalaisen kannalta maailmankaupassa on vain yksi sääntö:

On vietävä sen verran, että saadaan se mitä halutaan tuoda. Piste.

RÖ: Olet oikeassa siinä, että pelkkä vienti ilman tuontia ei kansalaisia hyödytä, varsinkaan pitemmän päälle. Mainittakoon kuitenkin, että parhaisiin tuloksiin on aina päästy, ja myös lähelle tasapainoa, kun yritykset ovat saaneet vapaasti ilman suurempia rajoituksia harjoittaa vientiä ja tuontia.

Lasse Laaksonen (nimimerkki)

Lauri on oikeassa, ja hinnat vaihtelevat.
Niinpä tilastosta on hyvä katsoa Suomesta ostavat maat ja muistaa ostaa itse niistä, sen suomalaisen lisäksi.

RÖ: Öh, niin no joo, jos tuotteet ovat hyviä, ja niiden ostamisessa on muutenkin järkeä. Kyllä maailmankauppa tuppaa tasoittamaan itsensä monen maan kesken katsottuna, vaikka kahdenvälinen kauppa ei ihan balanssissa olisikaan.

Markus Räsänen (nimimerkki)

2.

"Niinpä tilastosta on hyvä katsoa Suomesta ostavat maat ja muistaa ostaa itse niistä, sen suomalaisen lisäksi."

Ai sinkkiämpäreitäkö?

RÖ: hyvä kommentti :-)

Harmaasusi (nimimerkki)

Ainoa ELVYTYS mikä toimii tässä uusliberalistisessa
hölynpölyssä on se, että valtio ottaa velkaa, koska
se vielä sitä saa.
Ja sitten jakaa sen rupusakille suoraan kulutukseen.
Rupusakki ei rahaa jemmaa, se panee haisemaan.

Osakkeenomistajille laivalasteittain jaettava raha ei
koskaan tule kulutukseen vaan homehtuu holveihin.
Mutta koko rupusakki maksaa sen.

Palaa Riku, nuori mies jo maanpinnalle!
ELVYTYS = yksinkertaisesti: Siirrettyä verotusta.

RÖ: Kiitos kun kutsuit nuoreksi, siitä onkin varmaan melkein viisitoista vuotta kun näin viimeksi tapahtui! Maanpinnalla tässä tukevasti ollaan. Kehotan Harmaasusi hiukan perehtymään siihen, mitä mieltä taloustieteilijät noin keskimäärin tällä hetkellä ovat mieltä elvytyksestä. Etpä taida montaa löytää, jotka tyrmäisivät elvytyksen vain siirrettynä verotuksena.

Sami Haapavaara (nimimerkki)

Harmaasusi, elvytys on tämän entisen Nokia-insinöörin mielestä ruumiiden henkiin herättämistä. Mutta sellaisten tukemisessahan on suomessa paljon perinteitä.

RÖ: Ai, tarkoitat siis Isokalliota?

Jepander (nimimerkki)

Vienti on kustannus, joka maksetaan tuonnista.

RÖ: Kuule, raha on keksitty jo, vaihtokaupan aika on ohi. Toki on filosofinen taso, jolla olet oikeassa, mutta kyllä kansainvälisen kaupan tutkimus on jo kauan sitten osoittanut, että kansainvälisestä kaupasta syntyy absoluuttista hyötyä, ei se ole mikään nollasummapeli.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"RÖ: Olet oikeassa siinä, että pelkkä vienti ilman tuontia ei kansalaisia hyödytä, varsinkaan pitemmän päälle. Mainittakoon kuitenkin, että parhaisiin tuloksiin on aina päästy, ja myös lähelle tasapainoa, kun yritykset ovat saaneet vapaasti ilman suurempia rajoituksia harjoittaa vientiä ja tuontia."

Toki, mutta vienti ei ole itsetarkoitus KANSALAISEN KANNALTA. Yritysten kannalta kyllä, jos haluavat kasvaa ja vaurastua ja tuottaa rahaa ulkomaisille omistajille...

RÖ: Suomessa on paljon suomalaisomisteisia vientiyrityksiä. Ja kyllä kaikkien lakia noudattavien yritysten hyöty on kansalaistenkin hyöty. Yritykset luovat työpaikkoja, ja maksavat veroja, sitä enemmän mitä paremmin menestyvät, kotipaikastaan riippumatta.

Visitor (nimimerkki)

"mitä mieltä taloustieteilijät noin keskimäärin tällä hetkellä ovat mieltä elvytyksestä. Etpä taida montaa löytää, jotka tyrmäisivät elvytyksen vain siirrettynä verotuksena."

No melkein taloustietäjä, ehkei tieteilijä, selostaa, no diplomi insinööri kuitenkin :)

"Aiheita syntyy kun kansanedustajat pääsevät talouden kimppuun. Ajattele nyt vaikka elvytyspuheita. Muualla puhutaan talouden vauhdittamisesta terveitä yrityksiä auttamalla, mutta meillä jankutetaan elvytyksestä. Täällä on unohtunut mitä sana tarkoittaa: kuolleita elvytään eikä eläviä!"

Koska numerot ovat Isokalliolle helppoja, talous on ja pysyy hänen kiinnostuksensa kohteena. Kun pääministeri Matti Vanhanen esitti kymmenen miljardin julkista investointiohjelmaa, kaikki äityivät sitä kehumaan.

"Pääministeri lienee oikeustoimikelpoinen, vaikkei hänen ehdotuksessaan mitään järkeä ollutkaan. Hesarin pääkirjoittajaltakin unohtui, että viidessä vuodessa kymmenen miljardia merkitsee 14 prosentin vuotuista tuloverokorotusta. Mistä sellainen raha otetaan? "

 http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kabineteista+karkotettu+Kalle+Isokallio+nauraa+talouden+typeryyksille/1135243155104

Protektioniosmista sen verran, että USA aloitti elvytystoimet alkamalla rakentamaan julkista infraa, siltoja yms. yksi ehto siellä näyttää olevan, rakentamiseen käytetty teräs pitää olla kotimaista, ulkomaisen käyttö veisi elvytystukia pois, eli kiinalainen tai muunkaan maalainen teräs ei kelpaa. Linkissäsi olikin jo siitä näköjään juttua, mutta laitetaan uusintaan kotimaan kielellä. Siinä ei paljoa NAFTA:t paina, kun USA suojelee etujaan.

"Syynä tähän on, että elvytyssuunnitelmaan on sisälletty "Buy American" -ehto, joka kieltää ulkomaisten teräksen ja raudan oston laissa määriteltyihin infrastruktuurihankkeisiin. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi siltojen, rautateiden, teiden, lentoasemien ja patojen rakentaminen."

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/48454-obaman-elvytyspaketti-arsyttaa-euroopassa

RÖ: Joo, juuri noihin huolestuttaviin "Buy American" -suunnitelmiin viittasin.

Isokalliota en pidä taloustieteilijänä, pelkästään lisääntyneeseen rahankäyttöön tuijottaminen on yksisilmäistä. Isokallio unohtaa kätevästi, että elvyttäminen lisää verokertymää, hyvin suunniteltu elvytysbudjetti ei merkitse samankokoista lisänettolaskua veronmaksajille.

mäHarmaasusi (nimimerkki)

Toki kaikella kunnioituksella kaikkia taloustieteilijöitä
kohtaan. Ammatissa ei mitään vikaa ole. Onhan niitä
hautureitakin. Asiakas ei yleensä valita, mitä nyt leski
hieman kiukuttelee laskusta.

Se että sattuu olemaan taloustieteilijä ei tarkoita että
taloustieteilijä on yhtään enemmän oikeassa kuin joku
Kävelevä Kataistrofi. Joka oli julkisesti väärässä pari
kuukautta, kun jo Sokea Reettakin tunnisti että pian
ollaan kusessa kaulaa myöten.

Jotta puhuisimme Riku samasta asiasta:
Onko ELVYTYS siirrettyä verotusta? Vai ei!

RÖ: Elvytys on lisärahan tuomista talouden kiertoon, joka työllistää ihmisiä, ja siten lisää kulutusta ja verokertymää. Lisäkulutus puolestaan lisää työllisyyttä. Elvytys on hyvä rahoittaa lainalla, korotetulla verotuksella elvyttäminen olisi aikamoisen typerää. Laina maksetaan sitten hyvinä aikoina takaisin. Ja silloin verot ovat tietysti korkeammat kuin ne olisivat ilman lainan takaisinmaksua. Mutta hyvin sunniteltu elvytys on kannattava investointi, ja parantaa keskimäärin kaikkien hyvinvointia, yhteenlaskien taantuma-ajan ja sitä seuraavan velan poismaksuajan. Usein vielä hyvä elvytys vielä parantaa enemmän huono-osaisten asemaa kuin hyväosaisten asemaa.

Sami Haapavaara (nimimerkki)

Sori vaan Riku, en viitannut sinuun, vaan maanantain iltalehden kommentoijaan, ja olen pahoillasi, että olet niin arka, että itseesi otat. Mutta muokkaa ja sensuroi vaan. Siitähän se keskustelu syntyy.

RÖ: Pahoittelut Sami. En ollut huomannut tuota Isokallion juttua, joten en aluksi ymmärtänyt vihjettä.

. suvituuli

Herra Österman on selvästi hurahtanut elvytys-uskoon. Hän ei ole siinä yksin.

Toisin kuin Österman kirjoittaa - ekonomistien keskuudessa ei vallitse, eikä ole pitkään aikaan vallinnut suurta yhteisymmärrystä julkisen elvytyksen siunauksellisuudesta.

Voisi sanoa, että tämän elvytyspolitiikan, kutsutaan sitä keynesiläisyydeksi, tehottomuus ja haitallisuus, oli tullu täysin selväksi sekä teoriassa että käytännössä 70-luvun loppuun mennessä.

Onkin ollut suorastaan yllättävää se into, jolla elvytyspolitiikkaa nyt markkinoidaan.

Yksinkertaisesti sanottuna me tiedämme, ettei kunnan elinkeinoasiamies osaa, eikä ole kykenevä pyörittämään työllistävää ja tuottavaa yritystoimintaa.

Mutta nyt me olemme valmiita antamaan hänelle valtavan määrän rahaa, jota hän voi sitten jakaa työpöytänsä takana istuen ja laskellen päiviä eläkkeellelähtöön.

Tuo ylläoleva nyt tehdään koko järjestelmätasolla. Tiedämme, mitä siitä seuraa. Katsokaa niitä tyhjiä teollisuushalleja kuntanne "teollisuusalueella".

Ja herra Österman - (velka)elvytys ON siirrettyä verotusta.

Jokainen euro, jonka valtio nyt lainaa elvytyksen nimissä, on maksettava takaisin tulevaisuudessa. Ja nuo varat valtio kerää verotuloina. Tulevaisuudessa.

Sivuutan nyt velkaelvytyksen yhden haitallisimmista vaikutuksista. Eli sen syrjäyttämisvaikutuksen rahoitusmarkkinoilla.

Sen sijaan otan esille kysymyksen, jos kerran elvytetään - niin kuin nyt joka tapauksessa tehdään - tulisiko valtion rakentaa valtavia elvytyspaketteja vai yksinkertaisesti laskea veroja?

Nyt puhumme siis niin sanotuista kerroinvaikutuksista. Kumpi kiihdyttää kansantuloa enemmän.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden ekonomistinen tutkimus osittaa selvästi, että herra Östermanninkin kannattama täsmäelvytys on tehotonta. Valtion kohdentama elvytyseuro tuskin edes korvaa euron määrää. Sen vaikutus saattaa jäädä jopa pienemmäksi. Toisin sanoen kansantaloutemme ei kasva sen enempää kuin ilman elvytystäkään, mutta velkamme (valtion lainaama velkaeuro) on kasvanut.

Hyvässä tapauksessa saatetaan päästä 1.3 tai 1.4 tasoisiin kertoimiin. (Yhden euron elvytys siis lisää kansantuotetta 1.4llä eurolla).

Mitä tulee verojen laskuun, niin silloinkaan ei pure täsmäelvytys, eli esim väliaikaiset veronalennukset. Kuten joulukaupassa nähtiin. Veronpalautusten maksu ennen joulua ei pelastanut joulukauppaa. Tämä johtuu teoreettisesti ja käytännössä siitä, että ihmiset tietävät valtion keräävän tuon veronalennuksen takaisin lähitulevaisuudessa, eivätkä kuluta sitä.

Sen sijaan pitkä-aikaisilla veronalennuksilla on merkitystä. Niiden kerroinvaikutus voi olla jopa kolme. Toisin sanoen euron veronalennus lisää kansantuloa kolmella eurolla.

Kun tähän nyt valittuun velkaelvytystiehen lisätään vielä protektionismi, niin on täysin itsestään selvää, ettei tulevaisuus näytä hyvältä.

Ei tänään, ei huomenna, eikä niiden tukevaisuuden sukupolvien kannalta, jotka joutuvat maksamaan takaisin valtion nyt lainaamat ja kohta tuhlaamat velkaeurot.

RÖ: Suvituuli, elvytys ei ole keynesiläisyyden synonyymi. Niin suomen kuin englanninkin kielessä elvytyksellä viitataan sekä monetaariseen että fiskaaliseen elvytykseen. En kiistä sitä, ettenkö kannattaisi molempia, siis myös fiskaalielvytystä. Mutta kun puhun taloustieteilijöiden yksituumaisuudesta sen suhteen, että elvytys on enemmän kuin lykättyä verotusta, tarkoitan sitä, että vaikea on löytää taloustieteilijää, joka ei pitäisi monetaarista elvytystä järkevänä.

Tärkein peruste fiskaalielvytyksen, eli julkisien toimien aktiivisen elvytyksen käyttämiselle on rahoitusmarkkinoiden häiriöt. Jos EKP:n koronlasku lähelle nollaa riittäisi varmistamaan rahoituksen saannin, joka noin jotenkin muistuttaisi oloja vaikkapa kymmenen vuotta sitten, olisi hyvä syy kyseenalaistaa fiskaalielvytyksen hyöty. En kiistä sitä, että julkisen sektorin kompetenssi käyttää elvytysrahat jättää liian usein toivomisen varaa.

Veronpalautusten saamista ei voi verrata vaikkapa tilapäiseen alv-alennukseen, jota olen aiemmin ehdottanut. Oikein toteutettuna alv-alennus toimisi kuten mikä tahansa alennusmyynti, kulutusta lisäävästi silloin kun on halpaa. Pikemminkin veronpalautuksien jäämistä kierron ulkopuolelle voi verrata veronkevennysten vaikutuksiin. Rahat on pysyvästi saatu, ne eivät katoa määräajan loputtua. Ihmiset saavat rahaa käyttöönsä, mutta he säästävät osan, ja laittavat vain osan kulutukseen. Mitä joulumyyntiin tulee, ehkä kulutuksesta osa siirtyi matkailuun. Vuodenvaihteen ympärillä Suomen matkailu lisääntyi mukavasti vuotta aikaisemmasta. Varmaan osittain venäläisten ansiosta, mutta Venäjällä taantuma on Suomea syvempi, eli kyllä tässä suomalaisetkin ovat kantaneet kortea kekoon.

Sami Haapavaara (nimimerkki)

Arava-lainan korko oli vuonna 1956 1%

Rakentamisella ja oikealla lainoituksella saadaan rakentaminen käyntiin, ja se on täsmä elvytystä, mutta ns. yleishyödylliset kuten VVO, niillä pitää pyyhkiä persettä. Ikinä en ole ollut tekemässä niin paskoja taloja, kuin VVOn työmailla. Gryndereitä nekin on, vaikka yrittävä epätoivoisesti taas kääntää takkia yleishyödylliseksi.

RÖ: Samaa mieltä, rakentamisen rahoitus on oikeanlaista aktiivista elvytystä.

. suvituuli

Happovuori(12),

"Aravalainan korko oli v 1956 1%".

Niin oli. Mutta se, ei paljoa auttanut niitä, jotka eivät saaneet arava- eikä muutakaan asuntolainaa. Ja niitä oli paljon.

Lainan hinta (korko) ei ollut ongelma rahamarkkinoiden vapauttamiseen, 80-luvun puoliväliin asti. Siitä piti huolen mainitsemanne alhaisen aravakoron lisäksi inflaatio.

Ongelma oli se, että maassa vallitsi luotonsäännöstely.

Vaikka sinulla kuinka olisi ollut säästöjä ja vakituinen työpaikka, niin siitä huolimatta pankinjohtaja saattoi todeta, ettei asuntolainaa tipu.

Suomen Pankki kun oli suuressa armeliaisuudessaan jakanut pankeille kiintiöt, kuinka paljon ne saivat lainoja antaa.

Jas jos kiintiö oli täynnä - too bad...

RÖ: Suvituuli, samaa mieltä siitä, että luotonsäännöstely oli haitallinen ilmiö, joka esti hyödyllistä taloudellista toimintaa.

. suvituuli

RÖ(11),

Kirjoitatte "en siis kiistä sitä että julkisen sektorin kompetenssi käyttää elvytysrahat liian usein jättää toivomisen varaa."

Jos noin on, niin miksi sitten hehkutatte finassielvytystä? Kuten itsekin siis myönnätte, se on pääomien tuhlaamista.

RÖ: Silloin kun monetaarinen elvytys ei toimi, fiskaalielvytys voi tuoda tarpeellisen lisäruiskeen liiallisen käteispreferenssin torjumiseksi. Liiallinen käteispreferenssi johtaa deflaatioon. EKP:n inflaatiotavoite on 2%, inflaatio nyt pudonnut selvästi tuon alle. Jos pelkästään korkotason laskulla ei päästä 2% inflaatioon, fiskaalielvytys on pienempi paha kuin nollainflaatio, tai jopa deflaatio.

Pääoman, joka on nyt, ja tulee olemaan seuraavat kymmenen vuotta se kaikkein niukin hyödyke. Hyödyke, josta tulee olemaan suurin pula, ja jonka kohdentaminen näin ollen tulee olemaan kriittinen kysymys. (Niinkuin se muuten on normaalinakin aikana).

RÖ: Markkinoiden lisääntyvä herkkyys rakentaa kuplia kiinteistöjen ja osakkeiden arvoon kertoo siitä, että pääoma ei ole yhtä niukkaa kuin se ennen oli. Yhteiskunta voi myös vaikuttaa rahan, eli pääoman saatavuuteen. Äärimmäinen keino, jota pitää tosin soveltaa varovasti, jos ollenkaan, on setelirahoitus, eli se, että EKP "painaisi lisää rahaa". Näin Suomen ei tarvitsisi esim. ottaa valtionlainaa normaaleilta pääomamarkkinoilta, vaan se saisi sitä suoraan EKP:ltä.

Sama mikä pätee lyhytaikaisten verohelpotusten tehottumuuteen, pätee myös suosittelemaanne tilapäiseen alv-alennukseen. Se ei toimi, eli ei lisää kulutusta.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset keskimäärin toimivat ns lifetime income expectancy - teoreeman (odotettavissa olevat elinikäiset tulot) mukaan.

Tietäessään tulonlisäyksen olevan väliaikainen, tulonlisäys ei näy kulutuksen lisääntymisenä.

Esim tällä hetkellä ihmiset ovat jo valmiiksi huolestenuita tyäpaikastaan. He säästävät. Jos nyt heidän käytettävissä olevansa tulo nousee väli-aikaisesti vaikkapa alennettujen alv-maksujen muodossa, ihmiset säästävät tuonkin summan.

Näin ihminen toimii. Tutkitusti.

Voi olla, että yksi henkilö irtisanomispäätöstään odotellessaan ja voitettuaan totossa päättää panna haisemaan. Suurin osa ei kuitenkaan toimi näin. Vai kuinka?

RÖ: Täsmälleen niinkuin kirjoitit. Siksi olenkin miettinyt ALV-alennusta. Huomaathan, että kaupan vähittäishintoja alentavasta ALV-alennuksesta ei hyödy mitään, jos ei kuluta. Ja mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän hyötyy. Mutta vain tiettyyn määräpäivään mennessä, jos ALV-alennus on tilapäinen. Ehdotuksen akilleen kantapää voisi olla se, että ALV-alennus jäisi vain kauppiaiden hyödyksi, jos he eivät laskisikaan hintoja. Tähän minulla ei ole mitään erinomaisia ehdotuksia, muita kun luottaa toisaalta kilpailun voimaan, tai vaatimalla kauppiaita esittelemään myös, mikä hinta olisi ilman ALV-alennusta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"RÖ: Suomessa on paljon suomalaisomisteisia vientiyrityksiä. Ja kyllä kaikkien lakia noudattavien yritysten hyöty on kansalaistenkin hyöty. Yritykset luovat työpaikkoja, ja maksavat veroja, sitä enemmän mitä paremmin menestyvät, kotipaikastaan riippumatta."

Ei ole paljon suomalaisessa omistuksessa verrattuna takavuosiin. Eikä yritysten missiona ole työllistää, niinkuin parhaillaankin huomataan. Eikä ihmisten onni ole tavaroista kiinni. Toisekseen esimerkiksi asunpolitiikan vääristymiä ei hoideta sillä, että jotkut keräävät lisää rahaa. Ja edes ulkomaiset tomaatit eivät enää maistu tomaateilta ...

RÖ:  Työpaikat, jotka syntyvät silloin kun on missiona työllistää, ovat usein näennäistyötä. Näennäistöitä parempaa syrjäytyneiden sitouttamista on urheilu- ja vaikkapa harrasteteatteritoiminta.

Kasvupolitiikka on yksi mantra, on vuosikaudet rakennettu sairasta yhteiskuntaa.

RÖ: Monenlaista epäkohtaa näet nykymenossa. Mutta emmepä kävisi tätäkään keskustelua netissä ilman maailman kasvuhakuista talouselämää. Eivät tietokoneet ja nettiyhteydet olisi neljässäkymmenessä vuodessa levinneet kaiken kansan ulottuville ilman kaupallisuuden ajamaa innovaatiotoimintaa. Esimerkkinä Neuvostoliitto, jossa raketit kyllä lähtivät avaruuteen, mutta kulutuselektroniikkaa ei koskaan opittu tekemään kunnolla.

. suvituuli

No ei, herra Österman(14)!

Se, että talous on likviditeettitrapissä - niin kuin se nyt on - eli ettei rahapolitiikalla ole enää vaikutusta korkotason ollessa käytännössä nollassa, ei muuta finanssipolitiikkaa koskevaa tehottomuutta.

Velkaelvytyksellä rahoitettava elvytyspaketti ei muutu yhtään sen tehokkaammaksi.

RÖ: No en minä niin väittänytkään. Sanoin, että deflaatio on suurempi peikko. Ymmärtänet, mitä tällä tarkoitan. Deflaatio kurjistaa investointilamaa, kun rahan säästäminen vaikka patjan alla muuttuu järkeväksi sijoitukseksi.

Sotkette pääoman ja velan.

RÖ: Hmm, on totta, että yksittäisen ihmisen "pääoma", eli equity, täytyy säästää, joka on eri asia kuin velka. Mutta mitä osakeyhtiöihin tulee, perustajien ja muiden perustamispääoman sijoittajien rahat voivat olla lainarahaa. Ne vain muuttuvat taikaiskusta "pääomaksi" mennessään yritysten taseisiin. Ja osakeyhtiöt voivat edelleen sijoittaa varojaan muiden yritysten osakkeisiin. Monet yritykset pitävät huolta käteisvaroistaan ennennäkemättömän tarkasti. Tämä ei ole pääomien kartuttamista. Eikä se auta taloutta elpymään, päinvastoin.

Tämänhetkisen ja nyt purkaantuvan kuplan (mainitsemanne kiinteistöt ja osakkeet) rakennusaine ei ole ollut pääoma vaan nimenomaan velka.

Tästä eteenpäin velkavipua ei tule olemaan käytettävissä, vaan investoinnit on perustettava vahvemmalle pääomarakenteelle.

Kun esim pankit ovat toimineet viimevuodet käytännössä omat pääomat/tase suhteella 1/30 ja ylikin kun otetaan huomioon varjopankkijärjestelmä (shadow banking system), niin tämä tulee laskemaan tasolle 1/10. Samaan aikaan kun varjopankkijärjestelmästä taseisiin siirtyvät erät nostavat taseen loppusummaa ja arvonvähennykset pienentävät omia pääomia muutenkin. Käytännössä mahdoton yhtälö.

RÖ: Tässä olet oikeassa. Korjausliike on kivulias, ja syventää deflatorista kierrettä. Mutta kuitenkin määräaikainen. Tämä on yksi lamaa syventävä seikka. Ja puolustaa valtion aktiivista roolia haittavaikutusten lieventämisessä yksityisille kansalaisille.

Ette ilmeisesti ymmärtänyt argumenttiäni väliaikaisten tulonlisäysten (veronlasku, alv-alennus tai mikä muu tahansa) tehottumuudesta.

Se, että niillä on haluamanne eräpäivä, nimenomaan tekee niistä väliaikaisia. Joihin kuluttaja juuri tästä syystä ei reagoi kulutustaan lisäämällä.

RÖ: Olenkin ollut sinua kriittisempi veronkevennyksille. Siitä menee osa säästöön, oli se pysyvä tai tilapäinen. Tämä siksi, että käsitys tulevaisuuden nettotulojen mahdollisesta kutistumisesta ei johdu pelkästään veronkevennysten poistumisesta, vaan myös huolesta työpaikan pysyvyydestä.  Et tainnut puolestasi edes hetkeäkään miettiä sitä, että ALV-alennus ei anna kuluttajalle lainkaan tulonlisää, ellei kuluta. Sovitaan nyt sitten niin, että argumentteja ei kunnolla ymmärretty puolin eikä toisin, jottei mene jankkaamiseksi.

Kiitos kuitenkin punnitusta palautteesta. Taitaa olla niin, että kirjoitukseni varsinaisesta aiheesta, eli protektionismista, olemme samoilla linjoilla. ;-)

. suvituuli

Kirjoitatte(16) "et tainnut puolestasi edes hetkeäkään miettiä sitä, että alv-alennus ei anna kuluttajalle lainkaan tulonlisää, ellei kuluta."

Totta kai tämä on sisällä kirjoittamassani.

Jos kulutus on nolla, niin alv'in alennuksesta ei hyödy ja sen vaikutus käytettävissä oleviin tuloihin on vastaavasti nolla.

Tämä ei kuitenkaan ole tilanne. Kulutus ei siis ole nolla. Vaan se, että käytännössä ja taloustieteellisessä tutkimuksessa ainut muuttuja mikä muuttuu on alv'in alentuminen. Ja sitten katsotaan, mitä tapahtuu.

Eli oletamme kuluttajan ostavan saman ruokakorin kuin eilenkin, ceteris paribus. Nyt hänelle jää lisätuloa alv'in alennuksen verran.

Jolloin kysymymys on, mitä hän tekee tuolla summalla?

Ja vastaus on - life cycle income expectations-teoreeman mukaisesti, teoriassa ja käytännössä tutkitusti, että kuluttaja ei lisää kulutustaan tuolla summalla, vaan pistää sen säästöön.

Normaalinakin aikoina. Ja erityisesti nyt.

Ette vieläkään ole ymmärtänyt pääoman ja velan eroa.

Kirjoitatte "peruspääoman sijoittajien rahat voivat olla lainarahaa".

Jolloin se on velkaa. Tarkoittaa sitä, että jossain täytyy taas olla se siemen, oikea pääoma tai varallisuus, jota vastaan esim pankki on luonut yritykselle lainattavan rahan, josta yrityksen pääoma muodostuu.

Yrityksen peruspääoma on sata euroa, jonka se on lainannut pankilta. Suhteella 1/30 pankki tarvitsi oikeata pääomaa, esim yleisön säästötalletuksia 3,33 euroa. Nyt tuo suhde tulee muuttumaan alaspäin, ehkä aina suhteeseen 1/10een. Tällöin lainatakseen ulos sata euroa pankki tarvitsee talletuksia kymmenen euroa. Ja tämä on vain pankin osuus.

Tähän asti pankki ehkä olisi lainannut koko peruspääoman, sata euroa. Nyt ja vastedes, monestakin syystä pankki tulee vaatimaan yrittäjältä suurempaa omarahoitusosuutta kuin ennen. Joten yrittäjä joutuu ehkä myymään osakkeitaan nostaakseen vaikkapa 30 prosentin osuuden eli kolmekymmentä euroa. Tai kiinnittämään asuntonsa vakuudeksi. Asunnon, jonka vakuusarvo hinnanlaskun myötä on alentunut. Joten hän ehkä joutuu kiinnittämään toisenkin asunnon.

Kaikki tämä tapahtuu koko ajan laskevien assettihintojen ja nousevien vakuusvaatimusten ymparistössä.

Eli siihen varsinaiseen pääomaan, jo olemassa olevaan varallisuuteen, jonka pohjalle velkaa rakennetaan, kohdistuu valtavia paineita. Ja ottajia riittää. Pääomasta siis on - ja tulee olemaan pulaa.

Joko alkaa valjeta?

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Vastine Suvituulelle (17.)

Ja vastaus on - life cycle income expectations-teoreeman mukaisesti, teoriassa ja käytännössä tutkitusti, että kuluttaja ei lisää kulutustaan tuolla summalla, vaan pistää sen säästöön.

Normaalinakin aikoina. Ja erityisesti nyt.

Sama säästöön pistäminen tapahtuu myös pysyvillä veronalennuksilla silloin kun veronmaksaja on huolissaan työpaikan mahdollisesta menettämisestä. Juuri tämä kuluttajien ja yritysten halu säästää ajaa yhteiskunnan deflaatioon. Ehdottamani ALV-alennuksen tilapäisyyden olennainen piirre on sen kaikkien tiedossa oleva päättymishetki. Tällöin hinnat nousevat alennuksen verran, ja tästä syntyvä inflaatio on oiva deflaation vastaruiske. Se on myös kannuste hankkia jotain ennen alennuksen loppumista.

Eli siihen varsinaiseen pääomaan, jo olemassa olevaan varallisuuteen, jonka pohjalle velkaa rakennetaan, kohdistuu valtavia paineita. Ja ottajia riittää. Pääomasta siis on - ja tulee olemaan pulaa.

En ole eri mieltä siitä, että pääomia tarvitaan. Mutta ei se siemenpääomien kasvattaminen ole tämän hetken ydinkysymys. Reaalivaurautta on kiinteistöt, infrastruktuuri, ajoneuvokanta, teknologia, osaaminen, ja etenkin hyväkuntoiset ja tuottavat tuotannolliset prosessit, tuotannolliset siis laajasti ymmärrettynä. Rahan määrä markkinassa on keskuspankin päätös, eikä suoraan liity todelliseen vaurauteen, kuten Zimbabwe meille surullisesti opettaa.

Pääomat eivät ole vakaa, muuttumaton suure. Kiinteistöjen vakuusarvo vaihtelee suuresti. Kuten myös yritysosakkeiden. Pääoman pitäminen rahana on nyt muodikasta, mutta talouden nytkähtäessä käyntiin poistuu taas muodista. Ja jos inflaatio yllättää, rahan pitäminen käy turmiolliseksi.

Joku omistaa nytkin käytännössä kaikki ne kiinteistöt, osakkeet ja rahat, joihin pääomat perustuivat myös viisi vuotta sitten. Ehkä hiukan lisää kiinteistöjä on rakennettu, hiukan uutta infrastruktuuria on rakennettu, ehkä uusia osakkeita on laskettu kiertoon, mutta noin isossa mittakaavassa voimme olettaa näin. Reaalivaurautta ei siis ole tuhoutunut, vaikka rahalliset pääomat ovatkin vähissä.

Pääoman kasvattamiseksi on kaksi keinoa, (1) tuottaa lisää reaalivaurautta, ja (2) parantaa sen omaisuusarvoa markkinoilla. Reaalivaurauden kasvattaminen on pitkäjänteinen investointien tie. Ja reaalivauraus kasvaa vain jos investointi tulee hyötykäyttöön. Parhaiten reaalivauraus kasvaa markkinaehtoisilla investoinnella, joita voidaan tukea järjestämällä yrityksille rahoitusta Finnveran kautta. Mutta vielä parempi rahoitus syntyy tulorahoituksesta, jos yrityksen toiminta kannattaa. Kannattava yritystoiminta yleensä vaatii, että kysyntä ei ole taantumassa. Mutta monella alalla taantuma syö kannattavan toiminnan edellytykset, ellei elvytystoimin lisätä kysyntää.

Reaalivaurauden omaisuusarvo markkinoilla liittyy siihen, kuinka paljon toimintaa yhdellä siemenpääomalla saadaan rahoitettua. Kuten olen aikaisemminkin todennut, elvytyksen tavoite on saada lisää rahaa kiertoon. Tämä mahdollistaa myös omaisuuserien arvon palautumista.

. suvituuli

"Tällöin hinnat nousevat alennuksen verran ja tästä syntyvä inflaatio on oiva deflaation vastaruiske."

Nyt alatte harrastaa kikkailua, jossa olette liian ovela itsellennekin!

Otetaanpa tuo esittämänne konologisesti: Hetkellä (1) lasketaan alv'ia, jonka seurauksena hinnat laskevat vastaavasti alv'in alennuksen verran; hetkellä (2) alv-alennus poistuu, ja hinnat nousevat vastaavasti.

Mietitäänpä, mitä tuossa tapahtuu inflaation/deflaation kannalta.

Ensinnäkin voidaan todeta, että verrattuna aikaa ennen hetkeä(1) aikaan hetken(2) jälkeen - ei yhtään mitään. Hinnat ovat täysin samat. Eli yli ajan koko toimenpide oli merkityksetön. Eikö niin?

Lyhyemmällä aika välillä tapahtuu seuraava: hinnat laskevat hetkellä(1). Ja tähän sisältyy ongelma teidän ajattelunne kannalta. Tehän halusitte torjua toimenpiteellä deflaatiota. Mutta tämä toimenpide on itsessään deflatorinen eli hintoja laskeva! te siis kiihdytätte deflaatiokierrettä. Eli ei toimi.

Se on totta, että teoriassa hetkellä(2) hinnat taas nousevat, mutta kuten sanottu, olette joutuneet maksamaan tästä hinnannoususta liian kovan hinnan - oikeammin liian kovan hinnanalennuksen - toimenpiteellänne hetkellä(1). Eli ei toimi tämäkään.

Puhdasta, hyödytöntä ja virheelistä kikkailua siis. Onneksi vain (teidän) ajatustasolla. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, olkaa huoleti.

ja muistakaa, alv-alennuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa hintoihin. vaan hintojen muutoksen (alennuksen) avulla vaikuttaa kokonaiskysyntään. Toisin sanoen saada kuluttajat reagoimaan alempiin hintoihin ostopäätöksillä.

Mikä sekään ei toimi. Kuten aiemmin teille osoitin.

Kirjoitatte "ei se siemenpääomien kasvattaminen ole tämän hetken avainkysymys".

Se on aina avainkysymys! Erityisesti nyt.

Meidän ongelma tällä hetkellä on se, että tuon siemenpääoman, todellisen varallisuuden, päälle eli sen varaan on ladattu sellainen määrä velkaa - velkakupla - ettei tuo rakennelma pysy pystyssä. Tuo velkakupla tyhjenee parhaillaan, kuten näemme. Samalla se vie mennessään ja tuhoaa ainakin osan oikeaakin varallisuutta.

Täysin riippuen siitä, mitä nyt teemme, selviää kuinka paljon todellista varallisuutta on jäljellä tämän kriisin loppumetreillä, johon on vielä pitkä aika.

Se mitä te ehdotatte, velkaelvytys, ei tee mitään muuta kuin lisää entisestään taakkaa jo nyt vähäisen (verrattuna velkamäärään) oikean varallisuuden hartioilla.

Kirjoitatte "reaalivaurauden omaisuusarvo[?] markkinoilla liittyy siihen kuinka paljon yhdellä siemenpääomalla saadaan rahoitettua."

Ymmärrän tuon implisiittisesti niin, että nykyisellä siemenpääomalla saataisiin rahoitettua enemmän kuin nyt. (kts esim kommenttini(17) pankkien oma pääoma/vieras pääoma).

ja juuri tästä on kysymys - ei saada!

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Vastine Suvituulelle (19.),

Jos ALV-alennus menisi näin, kuten yllä kirjoitat, eivät alennusmyynnitkään toimisi. Kuitenkin, alennusmyynnit lisäävät kysyntää. Ja ennen alennusmyyntejäkin kysyntä on mm. jouluna vilkasta, vaikka kaikki tietävät alennusmyyntien tulevan tulossa. Miten tämä on mahdollista?

Kuluttajilla on päivittäiskulutusta, kuten ruokaostoksia, joita hinnankorotukset ja –laskut eivät aikaista tai lykkää kovin suuressa määrin. Kuluttajilla on myös pitemmän aikavälin investointeja, kuten talo tai auto. Nämä lienevät pahiten taantuman hampaissa, ja yllä kuvaamasi dynamiikka pätee vaikka ALV-alessa – ne ostavat, jotka ostaisivat muutenkin, muut lykkäävät hankintoja. Sitten kuluttajilla on myös kausihankintoja, vuodenaikaan liittyviä vaate- tai harrastehankintoja. Näihin alennusmyynnit purevat parhaiten. Kuluttaja miettii, ostaisinko tänä talvena, vai lykkäisinkö ensi talveen? Ajatus siitä, että juuri nyt voisi olla hyvä ostaa, aikaistaa ostopäätöksen tähän talveen.

Deflaatiosta, se ei olisi paha, jos markkinat eivät osaisi odottaa sitä. Deflaatio on ongelma nimenomaan silloin, kun se kannustaa säästämään patjan väliin. Toisin sanoen, deflaatio on pahasta, silloin kun sen tiedetään jatkuvan tulevaisuudessa, ja vastakkaisesti, sopivan kokoinen inflaatio kannuttaa kuluttamaan ainoastaan silloin kun sitä osataan odottaa ennalta.

ALV-alennus toimisi optimaalisesti, jos se alkaisi salaa, mutta päättymispäivä olisi varmasti kaikkien tiedossa. Aivan tähän ei päästä, mutta oikealla viestinnällä päästään alennusmyyntien dynamiikkaan, ja saadaan jonkun verran kausikulutusta aikaistettua n. vuodella.

En väitä että ALV-alennus olisi täydellinen elvytyskeino, mutta on se tuloveron kevennystä parempi, koska se kohdentuu enemmän pieni- ja keskituloisille, jotka muutenkin säästävät vähemmän. Ja kikkailua tai ei, sillä saadaan luotua alennusmyyntimäinen tilanne, jossa osa kuluttajista saadaan liikkeelle nimenomaan alen kestäessä.
Suvituuli kirjoittaa:
[Siemenpääoman kasvattaminen] on aina avainkysymys! Erityisesti nyt.
Meidän ongelma tällä hetkellä on se, että tuon siemenpääoman, todellisen varallisuuden, päälle eli sen varaan on ladattu sellainen määrä velkaa - velkakupla - ettei tuo rakennelma pysy pystyssä. Tuo velkakupla tyhjenee parhaillaan, kuten näemme. Samalla se vie mennessään ja tuhoaa ainakin osan oikeaakin varallisuutta.


Suvituuli, se, että reaalivaurautta syntyy lisää, on aina suotavaa ja tavoiteltavaa. Kuten molemmat tiedämme, sillä ei ole mitään tekemistä elvyttämisen kanssa, ja taantumaan reagoimisessa. Et ole kommenteissasi kovin suoraan ilmaissut, kannatatko monetaarista elvytystä vai et. Ylläolevasta voisi päätellä, että sinun mielestäsi sekin on nykytilanteessa täysin epäolennaista.

Velka ei oikeasti rasita reaalipääomaa, vaikka panttausta rasitteeksi kutsutaankin. Ei se kiinteistön arvo siitä mihinkään pienene, että se pantataan. En kiistä sitä, että velkaa syntyi siinä määrin, että velaksi kuluttaminen ei voi enää jatkua. Taisimme siitä aiheesta keskustella tällä palstalla jo marraskuussa. Mutta ei se asia todellakaan ole niin, että mitä vähemmän velkaa vs. reaalivarallisuus, sitä parempi. Otetaan esimerkiksi maanviljelijä kolmannessa maailmassa. Jos hän ostaa lainarahalla traktorin ja muita tehokkaita koneita, pystyy hän lisääntyneen tehokkuuden kautta viljelemään isomman maa-alan, omat pellot ja raivaamaan kylän kesantomaat viljelyyn myös. Kaikki hyötyvät parantuneen tehokkuden vuoksi, kylä saa osansa yhteismaan tuotosta, maanviljelijä tienaa lainakorkoja enemmän lisääntyneestä viljelystä, ja kolmannen maailman mikrorahoittajakin vaurastuu.

Vielä toistan oleellisen seikan, josta kirjoitin edellisessä kommentissani. Yritysten rahoituksen elvytys nopeuttaa investointeja ja sitä kautta reaalivarallisuuden kertymistä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että jos siemenpääoman kasvattaminen on avainkysymys, yritysten rahoittaminen Finnveran kautta ei ole oleellista?

Kerropa, miten se velkakuplan tyhjeneminen tuhoaa reaalivarallisuutta. Itse en tällaista mekanismia tiedä olevankaan.

suvituulijl (nimimerkki)

Alennusmyynneistä ja alv'sta,

En ala enää toistamaan, mitä aikaisemmissa kommenteissani ole kirjoittanut alv-alennuksen tehottomuusta. Mikään ei ole muuttunut.

Totean vain, että esimerkkinne joulumyynnistä ontuu. Kysytte, miten se on mahdollista, vaikka kaikki tietävät alennusmyyntien olevan tulossa.

No, arvatkaapa miksi? Siksi, että joulupukki tulee joulukuun 24. päivänä! Simple as that.

Eli kysyntä ei jousta alaspäin, vaikka tulevat alemmat hinnat on tiedossa. Itse asiassa joulun hintajousto on jopa negatiivinen. Ihmiset ovat valmiita maksamaan kalliimpia hintoja kuin ennen ja jälkeen joulunajan. Esimerkiksi lomamatkojen suhteen. Puhumattakaan joulun hittituotteista, jotka ovat joka lapsen listalla. Tavaran loppuessa - niin kuin tapahtuu - syntyy musta pörssi mustan pörssin hintoineen.

En malta olla huomauttamatta, että tarkastelukulmanne on läpikotaisen keynesiläinen koko asiaan. Kokonaiskysynnän epätoivoista manageeraamista. Joka johtaa pahimmillaan pääministeri Vanhasen lausunnon kaltaisiin absurduuksiin: olemme pakotettu(?) lainaamaan 30 mrd euroa lähivuosina...

Kirjoitatte "velka ei oikeasti rasita reaalipääomaa...kerropa, miten se velkakuplan tyhjeneminen tuhoaa reaalivarallisuutta. Itse en tälläistä mekanismia tiedä olevankaan."

Ettte ole yksin. Olette hyvässä seurassa.

Yksinkertainen esimerkki. Eläkeläinen tallettaa elinikäiset säästönsä Islantilaiseen pankkiin. Joka on ostanut keksijältä ikiliikkujan tekoohjeet. Pankki on lisäksi lainannut triljoonan muualta. Nyt käykin ilmi, että keksijä olikin huijari. Pankki on konkurssissa. Ja eläkeläinen menettänyt säästönsä.

Niin se käy. Tarina, joka tällä hetkellä toistuu mitä erinäisimmissä muodoissaan kaikkialla minne viitsii katsoa. Enkä nyt edes aloita kirjoittamaan valtion ja keskuspankin erityisroolista tässä prosessissa.

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Vastine Suvituulelle (21.),

se että joulupukki tulee 24.12., saa ihmiset käyttäytymään tavoilla, joka ei ole kommentissa (17.) esitetyn life-cycle income expectations -esimerkin mukainen. Siksi ei ole mitään syytä olettaa, että olemme tuon life-cycle income expectations -mallin vankeja elämän muissakaan tilanteissa, vaikka se tiettyjä hankintapäätöksiä hyvin kuvaakin. Tämä siis edellistä kommenttiani täydentäen. Kauppiaat saavat kohtuullisia tuloksia myös muiden vuodenaikojen alennusmyynneissä, esim. Stockan Hulluilla Päivillä.

Eläkeläisen säästöesimerkkiin. Eivät ne eläkeläisen rahat mihinkään kadonneet. Ne oli vain lainattu eteenpäin. Tai sitten ne joutuivat konkurssia edeltäneessä talletusten nostoryntäyksessä tai konkurssissa jonkun toisen haltuun, koska eläkeläinen ei ollut ainoa, jolla oli pankilta saatavia. Kolikoita tai seteleitä ei korvamerkitä, niihin ei merkitä paperilappua "kuuluu eläkeläiselle, näpit irti". Mutta tästä huolimatta raha ei haihdu savuna ilmaan, se ainoastaan liikkuu, haltijalta toiselle. Koska raha ei kadonnut minnekään, esimerkki ei osoittanut reaalivarallisuuden tuhoutumista.

Mitä maailmantalouteen tulee noin kaikkinensa, pientallettajien talletussuoja auttaa useimpia vastaavanlaisessa tilanteessa.

suvituulijl (nimimerkki)

En viitsi alkaa kiistlemään LC-mallista. Siitä löytyy kokonainen kirjallisuus, aina alkaen myöhemmin taloustieteen Nobelin saaneen, Franco Modiglianin 1950-luvun puolivälin artikkelista, jossa hän teoreeman lanseerasi nojaten Irving Fischerin aiempaan tutkimukseen asian puitteissa.

Lyhyesti vain - joulupukki tulee joka vuosi, se on mukana kuluttajan LC-käyttäytymisessä vuosittaisena tapahtumana.

Teillä ei tunnu olemaan pienintäkään käsitystä siitä, mitä konkurssi edes teoriassa, saati sitten käytännössä merkitsee.

Rahaa - ja paljon muutakin - todella "haihtuu savuna ilmaan". Päivittäkääpä tietonne, ei luulisi olevan vaikeaa tämän päivän ympäristössä. Palataan sitten asiaan.

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Suvituuli, tunnet varmaankin LC-mallin paremmin kuin minä. Kuten ehkä huomaat, pyrin haastamaan ainoastaan sen, miten kohdassa 17. esitit kaiken ylijääneen rahan menevän säästöön. Pointtini oli se, että kauppiaiden oikein asetetut hinnoittelumuutokset vaikuttavat, ceteris paribus, kysynnän määrään. Näinhän hintajoustomallikin meille opettaa. Ja elvytyksen kannalta oleellista ei ole, muuttuuko kokonaiskulutuksen määrä pitemmän ajan yli yhteenlaskettuna. Yksistään aikaistunut kulutus riittää elvyttämiseen. Mutta alkuperäisen kirjoituksen pointtien kannalta lisäkeskustelu tästä on täysin epäoleellista.

Vahvaa kieltä: Teillä ei tunnu olemaan pienintäkään käsitystä siitä, mitä konkurssi edes teoriassa, saati sitten käytännössä merkitsee.

Kun kirjoitin, että pankkikonkurssi ei tuhoa rahaa, tarkoitan sellaista rahaa, josta ryhdyimme keskustelemaan kommentin 17 jälkeen. Kirjoitit:

Ette vieläkään ole ymmärtänyt pääoman ja velan eroa.

Kirjoitatte ”peruspääoman sijoittajien rahat voivat olla lainarahaa”.

Jolloin se on velkaa. Tarkoittaa sitä, että jossain täytyy taas olla se siemen, oikea pääoma tai varallisuus, jota vastaan esim pankki on luonut yritykselle lainattavan rahan, josta yrityksen pääoma muodostuu.

Kun puhut siemenestä, siis oikeasta pääomasta, sinun täytyy tarkoittaa M0 rahaa (EU-kielellä "Currency in circulation"), koska kaikki M1-M3 raha syntyy kaupallisten pankkien lainatoiminnasta. Tätä tarkoittanet kun puhut "pankin luomasta yritykselle lainattavasta rahasta".

En ole näissä asioissa mikään asiantuntija, mutta tukeudun näihin määritelmiin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Money_supply

Hyväksyn väitteen, että pankkikonkurssissa voi M1-M3 -rahaa hävitä taivaan tuuliin. Mutta sikäli kun esimerkkisi eläkeläinen säästöjä tehdessään vei M0 -rahaa pankkiin, se ei ole kadonnut minnekään, vaan on ainoastaan siirtynyt. Voit toki korjata, jos olen väärässä, mutta kerrotko siinä tapauksessa esimerkin M0 -rahan tuhoutumisesta pankkikonkurssissa sen sijaan että ylimielisesti diskvalifioit persoonani.

Jos taas hyväksyt M1-M3 rahan "pääomaksi", niin silloinhan jo myönnät että pankki eteenpäin lainaamalla luo pääomaa.

Johtuen kommentin 17 lähtökohdista, ajattelin koko ajan että puhumme M0 rahasta. Kun kirjoitin, että lama ei tuhoa reaalivaurautta, on kai selvää, etten laske M1-M3 rahaa reaalivaurauden piiriin.

Toimituksen poiminnat