*

Riku Österman "Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään."

Millaista aluepolitiikkaa Suomi tarvitsee?

Lääkelaitoksen siirto puhuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää viiden vuoden siirtymäajan yllä rinnakkaisia lääkealan organisaatioita, Kuopiossa uutta lääkealan keskusta, ja Helsingissä väistyvää nykylääkelaitosta. Vain muutama nykyisistä työntekijöistä muuttaa Kuopioon, koska perheellisten on vaikea löytää puolisolle työtä. Kuopion työmarkkinathan ovat paljon pääkaupunkiseudun työmarkkinoita kapeammat. Matkakustannuksien voi olettaa kasvavan, koska Lääkelaitoksen sidosryhmiä on varmasti enemmän Helsingissä kuin Kuopiossa.

Suppeassa tarkastelussa siirrosta on vaikea nähdä mitään hyötyä. Veronmaksajien kulut kasvavat siirtymävaiheen vuoksi, ja työpaikoissa mitattuna tilanne on nollasummapeli – sen, minkä Kuopio voittaa, Helsinki häviää. Tällaisessa suuren henkilöstön vaihtuvuuden tilanteessa osaamista saattaa kadota.

Mitä valtionhallinnon hajasijoittamisella saavutetaan? Ainakin enemmän matkustamista, kun ihmiset eivät halua hoitaa kaikkea videokonferensseilla, puhelimitse tai sähköpostilla. Onko siitä ylipäätäänkään mitään hyötyä, että aktiivisesti pyritään asiantuntijatyötä tekeviä saamaan asumaan muualla kuin pääkaupunkiseudulla? Lähinnä mieleen tulee lyhyemmät työmatkat, pienemmillä paikkakunnilla ihmiset asuvat lähempänä työpaikkaansa. Mutta onko tämä riittävä syy Suomen nykyisen aluepolitiikan ylläpitämiseen?

Aluepolitiikalla tuntuu olevan kaksi tavoitetta. Yhtäältä pyritään pitämään heikosti kehittyvien alueiden ja maakuntien puolta noin ylipäätään, mutta toisaalta pyritään varmistamaan, että Suomessa säilyy (useita) kasvukeskuksia pääkaupunkiseudun rinnalla. Ajatus on kaunis, mutta toteutus ei ole ilmaista. Katja Boxberg arvioi syyskuun Kauppalehdessä kaiken tämän hinnaksi n. 7 miljardia, mukaan lukien kehitysaluepainottuneet yritystuet ja kuntien valtionosuudet.

Entäpä jos panostuksia käytettäisiin tasaisemmin sen mukaan, missä ihmiset asuvat? Vaikkapa valtion liikenneinvestoinneista kolmasosa suuntautuisi Uudellemaalle Helsingin ympäristöön, missä asuu myös kolmasosa suomalaisista? Tai vastaavasti tasaisemmat valtionosuuksien jaot helpottaisivat kasvavien kaupunkien päivähoitotilannetta? Luulenpa, että tästä syntyisi hyvinvointia useammalle, ja se olisi siksi rahojen parempaa käyttöä. Pitäisikö tunnustaa, että n. 5,3 miljoonan asukkaan Suomeen mahtuu pitemmällä tähtäimellä vain neljästä kuuteen todellista kasvukeskusta, joihin perheiden on helppo muuttaa, koska molemmille puolisoille on helppo löytää töitä?

Alla on Tilastokeskuksen kuntaportaalin lukuja Suomen kaupungeista. Näiden valossa näyttää siltä, että Tampere ja Oulu ovat Suomen kiistattomimmat kasvukeskukset pk-seudun jälkeen. Rovaniemi ja Jyväskylä kasvavat pirteästi, mutta työssäkäyvien osuus on yllättävän matala. Turkua painaa ehkä eniten vertailussa se, että ympäristökunnat eivät ole mukana – kasvua ei näy lainkaan. Turun ikärakenne on myös ikävästi kallellaan iäkkäämpiin ihmisiin. Varmaan tästä syystä työssäkäyvien osuus on Tamperetta matalampi. Kuopio on Itä-Suomen vahvin kaupunki näiden lukujen valossa, mutta jää kuitenkin kärjestä jälkeen sekä kasvultaan että työssäkäyvien osuudeltaan.

Mitä jos valtionhallinnon uudelleensijoittamiset tehtäisiin hiukan Kuopiota lähemmäksi? Otin allaolevaan vertailuun tarkoituksenhakuisesti mukaan Porvoon ja Lahden. Vertailu osoittaa, että siinä kuin Lahti sairastaa samaa ikääntymisen tautia kuin Turku, Porvoo kasvaa erittäin vireästi, ja Porvoolaiset löytävät hyvin töitä (työssäkäyvien osuus on ilahduttavan korkea). Kannattaisiko Porvoota harkita vakavasti hajasijoituspaikkana? Säästöt matkakustannuksissa olisivat välittömiä, verrattuna esimerkiksi Kuopioon.

Vai onko sittenkin niin, että hajasijoittaminen Porvooseen ei palvelisi lainkaan aluepolitiikan perimmäisiä tarkoitusperiä? Onko aluepolitiikassa pohjimmiltaan siitä kysymys, että jokaiseen vaalipiiriin "kuuluu" ainakin yksi yliopistojen, valtionhallinnon osastojen ja moottoritienpätkien sijoituspaikka? Lääkelaitosjupakassa minua on hiukan hymyilyttänyt, kuinka kokoomuslaiset ministerit ovat esiintyneet epäyhtenäisesti. Siinä kun Katainen on puolustanut Hyssälän toimintaa, etelä-suomalaiset kokoomusministerit ovat tuoneet esiin kriittisyyttään. Ettei vain kotivaalipiiri vaikuttaisi?

Jos todellakin nykyvaalijärjestelmä on perimmäinen syy nykyiseen kalliiseen aluepolitiikkaan, tärkein uudistus olisi pienentää vaalipiirien määrää. Mitä jos mentäisiin nykyiseen läänijakoon, ja jaettaisiin eduskuntapaikat väestösuhteiden mukaan? Samalla voisi miettiä, tarvitseeko kansanedustuslaitoksemme todellakaan kahtasataa edustajaa? Eikö sadalla pärjäisi hyvin?
 

Kasvukunnat.png

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Ari Alsio (nimimerkki)

Alueella jossa ei ole työpaikkoja kannetaan vettä kaivoon aleellistamisella. Kuopio on hyvä esimerkki. Savolaisia on pääkaupunkiseutu täynnä, mutta kukaan ei halua muuttaa toisinpäin.

Laskekaapa miten paljon on Helsingin seudulle alueellistettu aikoinaan.

Nyt pitäisi laittaa kokonaisia kaupunkeja ja kuntia kylmilleen, jos ei työpaikkoja pystytä seuduille synnyttämään.

Ajatellaanpa Uimaharjua jos tehdas menee kylmäksi, paljonko jää infran kustantajia? Nyt kuntaliitos Joensuun kanssa helpotti tuskaa, mutta jos Joensuu ei saa aluelleen uusia mahdollisuuksia niin miten käy?

Rääkkylän väestö on Suomen kokeneinta mitä ikään tulee ja sinne on pakko kohta laittaa, joko työpaikkoja, tai lappu luukulle.

Joensuuhun voisi hyvin sioittaa täysin uuden laitoksen eli kansallinen kemikaalivirasto. Silloin ei olisi muutto ongelmanan, koska kaikki ovat uusiia paikkoja. Tämä olisi minustakin viisaampaa, kuin pakkosiirto.

Harri (nimimerkki)

Kuinkahan hyvin tämä superkallis alueellistaminen sopii valtion säästöohjelmiin? No, ne säästöt otetaan sitten kaikken heikko-osaisimmilta, työttömiltä, sairailta ja eläkeläisiltä. Näin toimii Keskustapuolue.

Opportunistinen Kokoomus on sen sijaan ollut sekä alueellistamisen puolesta, että vastaan niin kuin juonikkaiden imagonrakentajien kuuluukin. Kulissien takaisena suunnitelma on, että virastoilta vapaaksi jäävä korkeasti koulutettu työvoima siirtyy yksityisen sektorin palvelukseen.

Kuntaliitoksissa viimeisin irvokkuus on kuntien yhdistyessä työttömäksi jääneille kuntien johtoportaille keksityt uudet, olemattomat virat eli suojatyöpaikat palkankorotusten kera. Näin sitä säästöä tehdään.

Eli kähmintää ja lehmänkauppoja entiseen malliin.

Käyttäjän timok kuva
Timo K

Esim. USA:ssa hallinto on sijoitettu muualle kuin suurkaupunkeihin.
Eli siirretään Suomessa kaikki, eduskuntaa myöten, vaikkapa Kajaaniin ja Kajaanista pääkaupunki.

Tämä ei kyllä ole oma idea, vaan..

http://www.tiede.fi/blog/2009/01/19/paakaupunki-ka...

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Ari, hyviä pointteja. Samaa mieltä, että uusien virastojen hajasijoittamisessa vähemmän haittaa kuin vanhojen.

Timo, USA:n pääkaupungin sijainnilla on tietääkseni haettu jotain samaa kuin EU:n tärkeimpien toimielinten viemisellä Brysseliin. Poliittisten intohimojen ristiaallokossa vain "puolueeton maaperä" kelpaa. Mutta ei sillä ole ollut mitään aluepoliittisia päämääriä.

U.Tapaninen (nimimerkki)

Mietitäänpä asiaa kuopiolaisen näkökulmasta, joka rakastaa kotikaupunkiaan. Suuri osa ystävistäsi ja opiskelutoveriseistasi on vuosien saatossa muuttanut etelään. Lastesi tulevaisuus on vain etelässä opintojen ja työn perässä, näet lapsenlapsiasi vain lomilla. Etkö silloin tekisi kaikkesi, jotta kotikaupunkisi säilyisi elinvoimaisena?

Kysesssä ovat suuret tunteet. Yhtä suuret kuin ne, jotka estävät pääkaupunkiseutulaisia muuttamasta maaseutukaupunkeihin, pois ystäviensä, sukulaistensa ja lähipiirinsä luota. Pelkillä kustannus-hyöty laskelmilla tätä ongelmaa tuskin ratkaistaan.

Tulisiko meidän vihdoinkin nostaa periaatteellinen päätös millaisessa Suomessa haluamme asua ja millaista Suomea haluamme verovaroilla tukea? Onko täyteen pakkautunut kaupunkikeskusta tiivine kortteleineen kaikkien meidän unelma vai onko jokaisella suomalaisella oikeus omakotitaloon järven rannalla, josta on tunnin saastuttava moottoritiematka työpaikoille. Vai onko Suomi pienten kaupunkien unelmamaa, jossa ihmiset istuvat kauniissa kodeissaan ja toimistoissaan luonnon keskellä ja keskustelevat sähköisesti keskenään. Vai asummeko keskisuurissa kaupungeissa ja kuljemme toistemme luo supernopeilla junilla?

Kaikki nämä ja niiden variaatiot vaativat verovaroin tuettua infrastruktuuria ja poliittista tahtoa niiden taustalle. Kaikkeen tähän meillä ei ole varaa, tulee tehdä päätöksiä.

Oli päätös mikä tahansa, on selvää, että ulkopuolelle jääneille se ei ole helppoa. Kuka pystyy sanomaan, ettei joku pienikin paikkakunta voisi kehittää itseään luonnonvaroihinsa tukeutuen (turismi, kaivokset, metsät jne). Kuka silloin sanoo, milloin mitäkin seutua saa kehittää? Onko meillä edes varaa olla tukematta innovaatioita, jos ne tulevat väärältä paikkakunnalta?

Varmaa on vain, että jos emme tee aktiivista aluepoliitikkaa (oli se sitten kehittävää tai hallittua alasajoa) nykyiset suuret seutukunnat tulevat olemaan tämän nopean ja raa'an kehityksen voittajia. Samalla kuihtuvien kuntien henkilökohtaiset tragediat ovat vielä suurempia kuin Lääkelaitoksen työntekijöiden murheet tänään.

Itse tiedän vain sen, että Keskusten alueellistamispolitiikka, joka on rääpäisyjä sinne tänne ilman kansalaisten enemmistön hyväksymää arvopohjaa, repii vain maatamme, sen sijaan että se rakentaisi sitä.

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Kiitos kirjoituksesta. Tällainen visio halumastamme Suomesta ohjaa myös sitä, missä määrin toivomme molempien puolisoiden käyvän kodin ulkopuolisissa töissä - haluammeko suurten asutuskeskusten Suomea, jossa molemmat puolisot löytävät helposti työpaikan, vai pienempien idyllien Suomea, jossa perhe elää kohtuumukavasti yhden vanhemman tuloilla, mutta kapeamman elinkeinorakenteen vuoksi molempien työllistyminen mieluisiinsa töihin on vaikeampaa. Valintaa ohjannee myös se, kuinka suurena onnettomuutena pidämme sitä, että perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle töiden vaihtuessa. Suuret kaupungit kun mahdollistavat useammin aloilleen jäämisen työn löytyessä usein samalta talousalueelta.

U.Tapaninen (nimimerkki)

Näin asia on korkeasti ja kapeasti koulutettujen maailmassa. Suuri osa suomalaisista, mutta ei ehkä pääkaupunkiseutulaisista, on kuitenkin tavallisia ihmisiä, joita voidaan uudelleenkouluttaa tehdastyöstä toiseen tai palvelusektorille jne. On myös hämmentävää huomata, kuin pienillä paikkakunnilla koulutustaustasta riippumatta kyvykkäät ja tekevät ihmiset löytävät mielekästä työtä, jossa saavat paljon aikaan. Puolison ei tarvitse jäädä kotiin pienilläkään paikkakunnilla, jos hän on valmis katsomaan osaamistaan laajalti. Toisaalta huiput voivat asua missä vain (kansanedustajat, yritysjohtajat, tiedemiehet), heitä varten organisaatio joustaa ja matkapäiviä on joka tapauksessa erittäin paljon.

Pointtini on se, että alueellistamisessa on paljon vähemmän kyse työpaikan löytymisestä puolisolle ja paljon enemmän emotionaalisesta sitoutumisesta omaan asuinseutuun ja elämään siellä. Vain kunnioittamalla ihmisen sitoutumista omaan asuinalueeseensa (riippumatta työstä tai asunnon hinnasta) voimme ymmärtää alueellistamisen tukea ja vastustusta. Jos kunnioitamme tätä sitoutumista, emmekä puhu vain työpaikosta ja niiden siirtämisestä, voimme löytää myös rakentavampia tapoja kehittää koko Suomea sen asukkaita kunnioittaen.

Käyttäjän rikuosterman kuva
Riku Österman

Molempien puolisoiden työllistymisestä, minäkin pidän tällaista oman osaamisen laajasti katsomista tervetulleena. Valitettavasti paljon on kirjoitettu siitä, olisiko suomalaisten ammattilaisten syytä ottaa vastaan "koulutusta vastaamatonta" työtä, yleensä vastaten jossain määrin kielteisesti.

Mitä tulee mainitsemiisi huippuihin, heillä on tosiaan mahdollisuus asua, missä haluavat, ja omistaa useampiakin asuntoja. Siksi meidän tulisikin pohtia, miksi Paula Lehtomäen ja Jyrki Kataisen perheet ovat päättäneet muuttaa pääkaupunkiseudulle, vaikka molemmat perheet omistavat edelleen asunnot myös kotiseudullaan, jolle heidän sydämensä sykkii. Paulalla ja Jyrkillä olisi varmaan varaa ajaa junalla tai lentokoneella kotiinsa maakuntiin joka päivä, tai vähintään joka viikonloppu.

Itse arvostan kotiseuturakkautta, ja ihmisiä, jotka tekevät kotiseutunsa eteen työtä. Se, että olen kriittinen kalliille aluepolitiikalle, ja näen metropolien kasvussa positiivisia piirteitä, on mielestäni maantieteellisesti neutraali kanta koska perustelen sen suomalaisten taloudellisen hyvinvoinnin kasvamisella.

Toimituksen poiminnat